Verkkoprojekteissa visuaalisen suunnittelijan rooli vaihtelee projektista toiseen ja se saakin vaihdella. Usein suunnittelijan tehtäväksi jää asiakasyhteisön ulkoasun (yleensä printti edellä suunniteltu) sovittaminen sähköiseen ympäristöön – asiakkaan resurssirajoitteet sekä projektissa että ylläpidon aikana tiukasti huomioiden, responsiivisuuden päälinjat miettien ja mieluusti alustan mahdollisuudet ja rajoitteet tuntien. Ja mikäs siinä.

Verkko on toki visuaalinen media. Suunnittelun näkökulmasta tehtävää ja mietittävää on vaan paljon enemmän, kuin työprosesseiltaan ja tehtäväroolituksiltaan vakiintuneessa printtituotannossa. Visuaalisen suunnittelijan tehtävä printissä on tuottaa hallituissa olosuhteissa omaan (ja muiden) silmään täydellistä jälkeä ja lopputulos on suhteellisen muuttumaton – joskin toivottavasti biohajoava. Verkossa on tehtävä visuaalisia kompromisseja sivun koon kurissapitämiseksi, käytettävyyssyistä, päivitettävyyden varmistamiseksi ja tietysti myös erilaisten päätelaitteiden takia, sillä responsiivinen toteutus on tänä päivänä lähtökohtana kaikissa projekteissa. Nämä muuttujat on aina huomioitava.

Visualisti ei vastaa seurauksista – valitettavasti

Kannattaa erityisesti huomata, että verkkovisualisoinnin puolella tehtävä rajoittuu lähes poikkeuksetta pelkän kehikon toteuttamiseen, vain harvoin suunnittelijalla on mahdollisuus jatkaa verkkopalvelun päivittäistä ylläpitoa tukien tai edes sännöllisesti konsultoiden ja ohjaten. On pystyttävä luomaan mahdollisimman helposti ylläpidettäviä kokonaisuuksia, jossa voi tuottaa visuaalisesti tyydyttävää jälkeä vaikka verkkovisualistia ei olisi käytettävissä yksityiskohtien viilaamiseen.

Suunnittelu kaivautuu syvälle

Lisäksi – pelkän asioiden visualisoinnin sijaan moni asiakas kaipaa paljon syvemmälle kaivautuvaa suunnittelua. Vaikka asiakkaan toimintojen tai liiketoiminnan ydin ei toteutuisikaan suoraan verkkopalvelun kautta, verkkopalveluiden uusiutuvassa sukupolvessa yhä useampi herää siihen, että myös yhteisön toiminnan on muututtava, verkko on aidosti osa toimintaa, eikä sen sivujuonne. Verkkopalvelun roolia on terävöitettävä ja usein koko organisaatio on hiljalleen käännytettävä vähintäänkin aktiivisempaan päivittämiseen – ja nykyisessä sosiaalisen median maailmassa myös keskusteluun antautumiseen ja kahdensuuntaiseen vaikuttamiseen. Jos liiketoiminnasta edes osa tehdään verkossa, jokaisen verkkopalvelun uudistuksen taustalla pitäisi olla ensisijaisesti näiden verkkotoimintojen tavoitteellinen tehostaminen.

Väitänkin, että verkkopalvelun suunnittelu muistuttaa paljon enemmän muotoilijan tehtävää kuin graafisen suunnittelijan tehtävää. Muotoilijan on tunnettava mieluusti useitakin tuotantotekniikoita, usein freelancerina toimivana muotoilijan on ymmärrettävä muotoilutöitä tilaavien yritysten perspektiiviä – ja tietysti myös muotoiltujen tuotteiden oletettujen käyttäjien ajatusmaailmaa. Tietoja ja taitoja on pidettävä ajan tasalla, samalla on keskityttävä joihinkin ydinalueisiin (materiaalit ja valmistustekniikat) ja haisteltava uusia tuulia. Kaikki tämä pätee myös verkkosuunnittelijan tehtävissä – materiaaliteknologian tilalle voi sijoittaa erilaiset verkkoteknologiat ja muut ympäristömuuttujat.

Muotoilussa ja verkkosuunnittelussa on myös eronsa

Palveluiden aidon menestymisen näkökulmasta alan designuutisointi ja palkitseminen katsovat asiaa kovin pinnallisesta perspektiivistä. Verkkopuolen kansainvälisissä lähteissä näkökulma taas usein on osaamisen jakaminen. Verkkopalveluiden käyttäjien tasolla kilpailuiden kiinnostavuus on häviävän pieni – toisin kuin muotoilussa, jossa designpalkinnot ovat vakiosisältöä vähänkin designiä sivuavissa uutisissa ja niiden kiinnostavuus on verrattain laaja. Menestyviä pitkäikäisiä palveluita tai palvelun avulla menestyviä organisaatioita ei kovin usein nähdä verkkosuunnittelukilpailujen palkintopalleilla. Siksi alan kilpailut kiinnostavat vain harvaa asiakasta.

Toinen tärkeä ero on se, että asiakasorganisaatioissa verkkopalvelutuotantoon liittyy vielä tänä päivänä usein paljon kipuilua ja kitkakohtia (kuka päivittää, miten päivitetään, markkinointia vai viestintää vai peräti myyntiä…).  Muotoilupalveluita ostavat yritykset ovat erikoistuneet teolliseen tuotantoon ja sen hienosäätämiseen uusien tuotteiden tuottamista varten. Toisaalta ne osaavat auttaa muotoilijaa hiomaan tuotteen tuotantokelpoiseen muotoon – kokonaisuus on keskimäärin vakiintuneemmassa tilassa.

Muun muassa näistä syistä verkkopalvelumuotoilun kenttä on mielestäni äärimmäisen kiinnostava – ja erittäin vaativa. Parhaat toteutukset syntyvät aina syvässä yhteistyössä asiakkaan kanssa ja tiiviisti toteutusprojektiin osallistuen.